Puijon yks hyppytorni
Juoksut: 8 + 10 + 13 + 8 eli yhteensä 39 km! Tavoitteena oli 31, joten ekaa kertaa reilu tavoitteen ylitys. Vauhdit 6:05 – 6:33 / km ja keskinopeudet 9,2 – 9,9 km / h.
Keli: + 1 ja +7 välillä
Fiilis: +++++ täydet viis plussaa aktiivisimmasta viikosta tähän saakka!
Ylös portaita pitkin, alas tietä
Viime viikolla siis rävähti oikein kunnolla, kun juoksin vaunujen kanssa 31 sekä itekseni 8 km päälle. Sen lisäks oli vielä perinteiset sählyt sekä joka päivä reipas kävelylenkki. Runsas liikkuminen johtu siitä, että vaimolla oli viimeinen täysi viikko aikaa valmistautua kokeeseen kun taas itellä ei ollu mitään akuuttia, ellei gradun laahaaminen sellaiseksi olisi käynyt. Niinpä vietin koko viikon pojan kanssa eikä todellakaan jääty vain sisälle leikkimään vaan ulkoiltiin urakalla.
Kävelyltä tulossa
Oli mukava nauttia kevään tulosta, sillä tätä kirjoittaessa sää on jo muuttunut kehnommaksi ja räntääkin sadellut. Innoissaan lähettiin päivittäin ulos vaunuilemaan ja kerran jopa leikkimäänkin. Lenkit sujuivat mallikkaasti ja tulipa tehtyä myös ennätyspitkä 13 km lenkki pojan kanssa kun aiempi ennätys taisi olla 10 km. Veikkaan, että nyt aletaan liikkua kuitenkin maksimeissa, sillä tuollaista vajaan puolentoista tunnin pätkää hän harvoin nukkuu.
Puijonlaakso
Lenkit oli vähän hitaampia mitä aiemmalla viikolla, koska nyt oli vaunut työnnettävänä. Ylipäätänsä vaikee suoraan verrata lenkkejä nopeuksien mukaan, koska juoksen niin erilaisissa maastoissa. Lisäksi vauhtiin vaikuttaa se miten paljon kuvaan samalla (sports tracker ei pysäytä aikaa ennen kuin pitkän viiveen jälkeen, joten kuvausaika hidastaa laskennallista vauhtia), onko reitillä liikennevalot sekä millainen profiili reitillä on. Ehkä myös mutkitteleva pieni tie voi hieman hidastaa juoksua.
Perinteinen lenkkimaisema
Viikon juoksut nostivat itseluottamusta maratonin selvittämistä kohtaan. OK, myönnetään, että edes neljän lenkin yhteenlaskettu summa ei ihan riitä maratoniin, mutta toisaalta silloin on tsemppi päällä, valmistautuminen eri luokkaa sekä useita juoksukilometrejä enemmän alla kuin nyt. Treeniprojekti ei ole vielä puolessa välissä sillä viikkoja on täynnä 15 / 36.
Kevään kontrasteja maan ja lammen välillä
Juoksut ylittivät siis tavoitteen, mutta pitää alkaa hiljalleen miettiä miten rakennan jatkossa lenkit. Nyt juoksin neljä lenkkiä, jotka oli melko lähellä toisiaan niin vauhtien kuin pituuksienkin suhteen (8 – 13 km). Niinpä maratoonareille tyypillinen erilaisista juoksuista koostuva treenaaminen on jäänyt huomioimatta. Periaatteessa pitäisi kasvattaa pisimmän lenkin kestoa, jotta totun juoksemaan väsyneempänä ja jalat rasittuneempana. Seuraavalle päivälle sopisi kevyt palauttava lenkki. Nykyisenkaltaiset lenkit sopisivat 1-2 kertaa viikossa juostuina peruslenkeiksi.
Särkiniemen uimarannan sillalta
Alussa on ollut hyvä rakentaa kuntoa ja totutella hiljalleen suurempiin juoksumääriin, mutta kehittyessä alkaa tuntua siltä, että seuraavaksi voisin miettiä laadullisia seikkoja kuten juuri edellä mainittuja lenkkityyppejä, juoksuasentoa (joka vaunujen kanssa juostessa varmasti eroaa ideaalista) tai ravintoa. Mietin myös, että pitäisiköhän suunnitella jokin testikisa, jota varten tekisin samat rutiinit kuin tekisin maratoonillekin. Hmm…
Sama lenkki kuin viime kerralla mutta päiväsaikaan
Kirjoituksilleni on tyypillistä, että ne eivät liity monesti millään tapaa niiden ympärillä oleviin kuviin. Saatan höpöttää mitä mieleen tulee milloin missäkin kohdassa. Toki ajatukset liittyy viikon treeniin tai vapaa-aikaan ja kuvat ovat samalta ajalta, mutta ei oo tullu liian tarkkaan avattua kuvien merkityksiä vaan jätettyä lukijan varaan poislukien selittävä kuvateksti. No, nyt yllä olevassa kuvassa on sama kohta kuin edellisellä viikolla pimeän aikaan. Silloin kerroin miten hämärässä asiat aistii eri tavoin kuin valoisalla. Mietin, että kumpikahan näistä on lopulta hienompi kuva? Toisaalta tykkään auringonvalosta, mutta pimeällä otettu versio on jotenkin kiehtovampi koska jättää enemmän arvailujen varaan johtuen hämärästä. Jännää.
Viikon juoksukilometrit räpsähti täyteen jo hyvissä ajoin lauantaina päivällä
Ja tässä yllä taas ikuistin ihteni tavoitteen täytyttyä pitkän lenkin jälkeen. Hyvin arvioin jo lenkkien pituudet, koska monesti tulee juostua kotikadulle kilometrit täyteen. Joskus jos innostun juoksemaan tavoitteeseen lisää, niin mietin lenkin loppuvaiheessa sopivan lisäpätkän, josta tulee tarvittavat kilometrit. Näppärästi oon laskenu niin, että juoksen aina siihen asti kunnes kännykän ruudulle tulee täysi kilometriluku. Yleensä se tapahtuu kotinurkilla tai hieman ennen, jotta pystyn kävelemään muutamat askeleet lenkin jälkeen. Täysien kilometrien ja ennen kaikkea tavoitteisiin pääseminen motivoi todella paljon! Ilman mittaamista olisi varmasti tullut juostua paljon vähemmän!
Saaristokadun sunnuntailenkki
Innoissani tehtiin sunnuntaina vielä yksi lenkki, joka yhdistettiin sukulaisvisiittiin.
Saaristokadun sunnuntailenkki
Harvoin tulee kuvattua taivasta, mutta nyt oli mielenkiintoinen valoilmiö, kun auringonsäteet sinkoilivat pilvien välistä kuten yllä näkyy. Vähän niinkuin taskulampun valokeila pimeässä. Ei näitä kuitenkaan jokainen lenkkikerta huomaa.
Saaristokadun sunnuntailenkki
Tätä Saaristokatua ei ollakaan vaunujen kanssa taidettu juosta kuin ehkä kerran. Aiempina vuosina oon menny tätä muutaman kerran. Tarkoitus on lähteä jatkossa enemmän näihin suuntiin varsinkin pitemmille lenkeille, koska liikenne on vähäisempää mitä pääväylillä, maisemat huomattavasti paremmat ja lisäksi tästä saa muodostettua muutamia vaihtoehtoja lenkeille. Mikäs sitä juostessa kun luonto on lähellä ja erityisesti vesistöt läsnä melkein missä tahansa.
Saaristokadun sunnuntailenkki
Isi treenaa maratonille 