Niinpä, mitäs sitä taaplaamaan viikkoa kerrallaan jos maratoniin on aikaa enää kaksi (!!!!) päivää kun taas teksteissä vielä kaksi kuukautta. Joten tässä hyvin tiivistetysti kesän meiningeistä aina maratonviikkoa edeltävään aikaan saakka. Lupaan toki kirjoittaa vielä pääviikon tapahtumistakin lähitulevaisuudessa, mutta niistä siis erikseen.
Sitä paitsi ilmoittauduin opiskelijoiden liikuntapalveluiden, tai miten tän nyt määrittelee, SYKETTÄ-tiimiin kertomaan fiiliksistä ennen ja jälkeen maratonin, jossa mainitsin mahdollisuudesta tutustua tähän blogiini. Niinpä jotkut olivatkin jo ehtineet tänne tänään ennen kuin ehdin päivittää uutta matskua, joten en ilkeä olla päivittämättä tekstejä nykyaikaan. Mitä tästä opin? No, kannattaisi tehdä asiat ajallaan tai sitten hommata itsensä liriin jolloin on pakko hoitaa asia kiireellä kuntoon 🙂
Juoksut:
vko 27: 44 km
vko 28: 0 km
vko 29: 27 km
vko 30: 33 km
vko 31: 30 km
vko 32: 0 km
vko 33: 0 km
vko 34: 41 km
vko 35: 7 km
Tässä yllä ainoa keskenjäänyt lenkki (sen lisäksi, josta kaveri kävi noutamassa), jossa turvauduin paikallisliikenteen apuun. Syynä oli… no ravintotankkaus oli huonoa, mistä johtuen mahakipu esti juoksemisen 18 km kohdalla. Erittäin hyvä lenkki siis tuli joka tapauksessa, vaikka muutama kilometri jäi vajaaksi tarkoitetusta. Mutta hyvällä asenteella tääkin oli parempi kuin ei mitään tai jos lenkki olisi keskeytynyt jo aiemmin.
Yllä kuvassa tein mäkivetoja vaihtelun vuoksi. Oli mukava kokeilla vetoja todella korkealla sykkeellä, koska oon huomannu et lenkeillä sykkeet pyörii noin 135 kohalla, mikä on siis hyvä taso, mutta joka ei välttämättä paranna hapenottokykyä samalla tavalla kuin revittely Huuhan lenkin takamäissä
Pikkumiehen kanssa on menny kesä aivan loistavasti! Oon onnellinen siitä, et meillä on nyt yhteisiä muistoja hänen ekan kokonaisen kesänsä ajalta ja oon taltioinu ne kuviks. Täällähän näkyy vain pääsääntöisesti lenkkikuvat sekä yksittäiset leikkihetket, joissa ei haluta paljastaa liikaa meijän pojasta, mutta toki lisäks löytyy kotialbumia varten kuvia jo nyt nelinumeroisen summan verran.
Yks kesän mieleenpainuvimmista lenkeistä oli tehä ex tempore 17 km vaunulenkki. Homma meni niin, et lähettiin ensin leikkimään puistoon, jossa sain idean et eiköhän hyvän sään kunniaks tehä pieni juoksulenkki koska lenkkaritkin oli jo jalassa ja muutenkin urheiluun sopivat vaatteet, vaikkakaan ei oltu mietitty varustusta juoksua varten alunperin. No, jatkettiin ja jatkettiin lenkkiä kilometri kerrallaan kunnes päädyttiin 17 km asti! Siinä sitten pienen tuulettelun jälkeen t-paidan tilalle mukana ollut huppari ja syömään loppumatkan kohdalle sattuneelle yliopistolle, josta kotiin. Ainoat haittapuolet spontaanissa lenkissä olivat tankkauksen niukkuus (ostin kyl patukan ja juoman kaupasta matkalla) sekä se, et paita hiersi hikistä rintakehää niin, et nännit meni verille ja tahri vähän juoksupaitaakin. Onneks sain vaihdettuu hupparin tilalle, niin en herättäny kummastusta vastaantulijoissa verisillä nöpöttävillä nänneilläni samalla vauvelia vaunuissa työntäen 😀
Tästä kesästä jää kyllä mieleen pojan kaa oleminen ja (vaunu)lenkkeily! Toki on lukuisia muitakin juttuja, mutta nää oli sellaisii juttuja mitä ei oo tietenkään tullu tehtyy aiemmin ja siks nää on helpoin nostaa esille. Hieno kesä kaikin puolin 🙂
Mäkivetojen lisäks oon saanu vaihteluu juoksuihin juoksemalla välillä mehän keskellä, kuten tässä Puijolla. Puijo on ylipäätänsä näppärä paikka treenata tosi monipuolisesti juoksua, koska korkeuseroja on runsaasti, luonnonsuojelualue rentouttava ympäristö treenata, kuuluisat portaat mahdollistaa äärimmäisen rääkin, polkuja menee ympäri aluetta ja pururatoja yhdistämällä saa äärimmäisen paljon vaihtoehtoja lenkkien pituuksiksi.
Yks ilta en saanu oikein unta alkuyöstä, joten päätin tehä kesän harvoja rullistelulenkkejä. Matkaa ei tullu paljoo ku jäin ihastelee maisemia Saaristokadulla, mutta joka tapauksessa kävi ihan treenistä ja ennen kaikkee rentoutumisesta, jonka jälkeen uni tuli jo paremmin. On se uniikkii et voi lähtee keskiyöllä lenkille ja on näin valoisaa!