No niin, tässä hieman lisää kuulumisia koska ehdin nyt viikonloppuna näitä kertoilemaan.
Ensinnäkin sain nyt viimeisteltyä myös treenipäiväkirjan. Kuten yllä näkyy, hyvän alun jälkeen treenimäärät tasaantuivat, mutta loppujen lopuksi olin asettanut tavoitteen riittävän korkealle, jotta pienet flunssat sekä viikkotavoitteista jäämiset eivät estäneet onnistumista. Niinpä voin vinkata, että kannattaa tehä realistinen, hieman yläkanttiin oleva tavoite, jotta pieni lipsuminen ei romuta lopullista tavoitetta. Ihmisillä tuntuu olevan psykologinen ominaisuus päästä lähelle tavoitetta, joskin monesti jääden hieman alle, joten ”kun kello on laitettu soimaan etuaikaan niin pieni viivästyminen ei lopulta aiheutakaan myöhästymistä”.
Maratonin reitti oli miellyttävä juosta, koska reitti kulki niin torin, puistojen, viheralueiden kuin vesistön äärellä suurimmaksi osin. Tää yllä näkyvä reitti on puolikkaan reitti eli tarkalleen ottaen juoksin tän kahesti, mitä ei nyt näy koska reittiviivat ovat päällekkäin.
Tässä muuten vielä todistusaineistoa, jonka unohin eilisestä kirjoituksesta. Nää löytyy kans netistä, joten voi käydä vilkaisemassa oliko muita tuttuja viivalla tai miten se Karvisen poika sijoittui yleisesti. Nyt kun kävin kattoo sen, niin näköjään oon ollu 63. yhteensä 71 miesten yleisen sarjan osallistujasta eli jäihän tuonne taakse vielä useampi juoksija, vaikka olinkin ensikertalaisena ja ilman tarkempaa tavoitetta.
Nyt pitää sit asettaa seuraava tavoite juoksun suhteen. Laskeskelin tässä, että oon juossu nyt 755 kilometriä tänä vuonna, minkä lisäks tietysti lukuisia kertoja muuta urheilua. Samalla laskin, että jos haluan rikkoa tonnin rajan, niin loppuvuoden aikana tulisi juosta 17,5 km per viikko, mikä ei oo mahoton määrä. Toki loppuvuodesta lenkkikelit voi olla haastavat ja esimerkiksi joululomalla tuskin tulee juostua. Silti ajattelin, että voisin nyt syksyllä juosta keskimäärin reilu 20 km per viikko, jolloin tuo 1 000 km tulisi hyvin lähelle. Niinpä otetaan se tonni tavoitteeks.
Koska vaimo innostui miun juoksutreenistä sivustakatsojana, niin kokeiltiin taas maratonin jälkeen muutamaa perhelenkkiä. Juostiin maratonin jälkeisellä viikolla kahesti yhessä, ensin 7 ja sit 5 km lenkit hieman normaalia vauhtiani kevyemmällä temmolla. Kaikkien mielestä meni aivan loistavasti, kun poika nukku molemmilla kerroilla osan matkasta, vaimo sai kaipaamansa tsemppaajan lenkkiseuraksi ja ite sain hyvän arkilenkin. Käytännön toteutus meni niin, että ite kokeneempana työnsin vaunuja, jotta vaimo sai totutella juoksemaan rennosti ylävartalo vapaana. Kuvaa varten vaihettiin rooleja, jotta sain ikuistettua mukavan yhteislenkin. Niin ja se pitää vielä sanoa, että on upeaa olla meidän pikkuisen vanhempina 🙂